E-urheilu liikuntamuotona

E-urheilu liikuntamuotona

Elektroninen urheilu eli e-urheilu on ilmiö, jota on enää vaikea sivuuttaa. Kuten niin moni muukin “uusi” laji, on sekin saanut silti osakseen paljon kritiikkiä. Yksi toistuva kritiikin aihe on se, ettei kyseessä on joidenkin mielestä ns. “oikea urheilu”. Taustalla piilee ajatus, että oikeassa urheilussa tulee hiki, ruhjeita ja katkenneita luita tasaisin väliajoin. Tietokoneen äärellä pelailua ei voida pitää näin ollen urheiluna. Mutta miten on, vaatiiiko e-urheilu fyysisyyttä? Voidaanko puhua jopa liikuntamuodosta? 

Kyllä voidaan. Stereotypiat ylipainoisista nörteistä voidaan hiljalleen siirtää e-urheilun kohdalla sivuun, sillä intensiiviset turnaukset ja millisekunneissa mitattavat suoritukset vaativat yhä enemmän ja enemmän pelaajilta.Joku luulee, että 3D-videoslotti ja sen pelaaminen ovat niin ikään e-urheilua, mutta näin ei kuitenkaan ole. Turnauspalkkioiden kasvaessa pelaajat (eli urheilijat) panostavat peliin vastaavasti enemmän, eikä kilpailuetua haluta antaa vastustajille. Tällöin ei myöskään huonosta fyysisestä suorituskyvystä haluta estettä turnausvoittojen jahtaamiselle. Dota 2, League of Legends ja Starcraft II tarjoavat parhaimmillaan miljoonaluokan ansiot, joten huipuilla on myös taloudellinen kannustin satsata liikuntaan.

Loukkaantumisiakin nähdään

Urheilijat loukkaantuvat ja voivat usein joutua jättämään kilpakentät sivuun kesken ottelun. Näin on myös elektroniset urheilun parissa. Esimerkiksi tenniskyynärpää on viheliäinen vaiva, joka on ollut monen huippuluokan pelaajan vaivana – voidaan myös puhua hiirikädestä. Fyysiset harjoitteet ja oikea ergonomia voisivat ehkäistä näitä vaivoja. Yhä useampi pelaaja onkin hankkinut ulkopuolista apua personal trainerin ja ergonomian ammattilaisten muodossa.

Liika harjoittelu vaarana

Moni pelaaja käyttää miltei kaiken valveillaoloaikansa pelaamiseen. Tämä asettaa suuria paineita niin fyysiselle kuin henkisellekin jaksamiselle. Tiivis keskittyminen pelkästään itse peliin ei pitkässä juoksussa ole kovin kannattavaa. Myös e-urheilija tarvitsee normaalit yöunet, eikä näytön intensiivinen tuijotus ja aivojen kuormittuminen välttämättä edesauta tätä. Samaten ruokailu ja ravintoaineksiltaan rikkaan ja tasapainoisen ruokavalion noudattaminen jäävät e-urheilijoilta liian usein lapsipuolen asemaan. Lajin seuraava askel saattaakin olla näihin asioihin keskittyvien huoltajien ammattikunnan kehittyminen samaan tapaan kuin perinteisessä urheilussa. Ulkopuolista konsultaatiota onkin jo jonkin verran käytetty lajin huippujoukkueiden parissa, mutta käytäntö ei ole vielä vakiintunut.

Vedonlyönti e-urheilusta

E-urheilu on myös kasvattamassa suosiotaan vedonlyönnin saralla perinteisten urheilumuotojen rinnalla. Harvassa on enää ne nettikasinot ja vedonlyöntisaitit, jotka eivät tarjoisi kohdevalikoimissaan e-urheilua. Etenkin lajin TV-näkyvyys, johon Yleisradiokin on Suomessa satsannut melko kiitettävästi tasokkaine ja asiantuntevine studio-osuuksineen, on lisännyt kuluttajien kiinnostusta e-urheiluun myös vedonlyönnin saralla.

Yhteenveto

Liikuntamuotona e-urheilu on enemmänkin itse lajin ulkopuolella pelaajalta fyysisyyttä vaativa. Siksi fyysistä treeniä on helppo laiminlyödä itse pelin treenaamisen kustannuksella, mutta yhä useammat pelaajat ovat huomanneet, ettei tie huipulle aukea, mikäli kroppa ei ole kunnossa. Onko e-urheilu sitten sanan varsinaisessa merkityksessä urheilua? Kysymys jääköön vielä avoimeksi. Laji on vielä melko nuori, eikä ole varmaa, miten se tulevaisuudessa kehittyy. Kestävyyttä tullaan joka tapauksessa jatkossakin vaatimaan, aivan kuten shakin kaltaisissakin lajeissa, jotka useimmiten määritellään urheiluksi vaikka itse kilpaisuorituksesta varsinainen fyysinen ponnistus puuttuukin.